torstai 22. joulukuuta 2011

Hyvää syntymäpäivää, rakas!

Ihan hävettää, miten saamaton olen tämän blogin suhteen. Josko sitä tekisi uutena vuotena lupauksen tähän liittyen.

Varjo tosiaan täytti 17.12. kokonaisen vuoden. Tuntuu aivan hurjalta ajatella, että meidän mörrikkä on jo iso koira. Pakko myös todeta, ettei Varjon kasvaminen ja aikuistuminen helpota yhtään pentukuumetta, mutta onneksi tuo vielä ajoittain muistuttelee itse siitä ettei ole vielä täysin aikuinen tai valmis pikkusisaruksen saapumiseen. Kuitenkin nyt jo hyvin huomaa, että uhma alkaa olla suurimmaksi osaksi takana ja noita isoja lepakonkorvia voi myös käyttää kuuntelemiseen, jos emännällä tai isännällä on asiaa. Vapaana olon kanssa ei myöskään enää ole juurikaan ongelmia, koira on helppo saada luokse eikä se usein kauas lähdekään.

Tästä se alkoi









Ja tähän on tultu


On se vaan niin ihana!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Rajamäkiravausta


Kolmas kerta tällä viikolla kun juoksutetaan Varjoa Hobben kera Rajamäellä. Varjo pysyy ihailtavasti pihalla. Parisen kertaa on lähtenyt tutkimaan vähän kauempaa, mutta tulee aika pian takaisin kun tietää, että kotiinpaluu palkitaan aina. Liekö karkailu ollut sitten teinikoiran uhittelua.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Apua, meidät haastettiin!

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Eli ensinnäkin kiitokset Marialle ja Zenalle haasteesta.


1. Varjo on elämäni koira. Minulla on ollut koiria ennenkin. Minulla tulee aina olemaan. Siitä huolimatta tuota hienompaa ja opettavaisempaa koiraa en voisi saada.


2. Haaveilen salaa toisesta koirasta. Todennäköisesti seuraava koira tulee olemaan pieni. Schipperke on pyörinyt mielessä ykkösvaihtoehtona. Koira, joka on suuri pienessä pakkauksessa, siinä riittää virtaa ja sen kanssa voisi koosta huolimatta oikein hyvin harrastaa.


3. Meillä tulee myös joskus olemaan appenzellinpaimenkoira. Vaikka minulla olisi 10 Varjoa, olisi sydämessäni silti aina appenzellin kokoinen aukko. En tiedä vielä koska on sen aika, mutta joskus appenzelli vielä tulee.


4. Kolmen appenzellin jälkeen appenzelli on vakiintunut lempirodukseni. Enkä mahda sille mitään.


5. Haaveilen silti salaa myös muista aktiivisista roduista. Bordercollie nyt on jo vuosia ollut suosikkejani. Varjon myötä mukaan on hiipinyt mieltymys kelpieitä kohtaan. Käyttölinjainen sakemanni on myös ollut aina suosikkejani, mutta pelkään etten tule ikinä olemaan kykenevä tarjoamaan sille tarvitsemaansa.


6. Varjon kanssa on tarkoitus alkaa harrastaa tokoa ihan tosissaan. Sekarotuisuus toki rajoittaa hieman, mutta ideana oli ensin tehdä ja touhuta Varjon kanssa kaikenlaista ja ehkäpä tulevaisuudessa hankkia koira vartavasten tiettyä lajia varten. Tosin se sipukka tulee varmaan olemaan sellainen "välikoira" ja agilitykaveri.


7. En ole ikänä tykännyt pienistä koirista, mutta miehen toiveen myötä olen alkanut innostua ajatuksesta näyttää, että pienikin koira voi olla hyvin koulutettu ja hyvä harrastuskoira. Schipperke ja shetlanninlammaskoira ovat ainoat pienet, joista todella tykkään. Schipperke kuitenkin vie voiton turkkinsa kanssa.


8. En häpeile koiratyttöyttäni ja puheeni aina jossain vaiheessa kääntyykin koiriin vaikka olisin missä seurassa. En tee sitä tahallani ja osaan toki myös olla puhumattakin niistä, jos tiedän että kanssakeskustelijoita ärsyttäisi. Olen kuitenkin eniten omillani, jos kanssakeskustelijalla on koiria tai hän niistä jotain tietää.




Haastaan jokaisen joka tämän tekstin erehtyy lukemaan. Ei varmaan ole kahdeksaa, mutta silti!




keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Me ollaan back!

Tauko olkoon ohi!

Muutettiin siis heinäkuun lopussa Keravalta Hyvinkäälle. Varjo sopeutui uuteen kotiin varsin mainiosti. Minulla alkoi työt melkein heti, joten pelkäsin ettei se ehtisi tottua uuteen kotiin ajoissa. Vaan kattia kanssa, kertaakaan ei ole jäänyt haukkumaan perään. Paitsi tietenkin muuton yhteydessä, mutta sekin vain siksi että ravattiin rapussa, tuotiin tavaraa ja lähdettiin taas eikä koiraraasua ehtinyt juuri edes moikata. Vaan kun muutto oli ohi ja elämä rauhottui, rauhottui koirakin.


Varjo aloitti ensimmäiset juoksunsa seitsemän kuukauden ja kolmen päivän ikäisenä. Oltiin juuri tuolloin Porissa isäni luona. Olihan tuo pitemmän aikaa antanut merkkiä siitä, että kohta jotain tapahtuu mutta tuolla sitten huomasin ensi kertaa vuodon. Juoksut sujuivat hyvin eikä Varjokaan ollut juuri moksiskaan niistä. Varjolla nyt siis ikää paria päivää päälle yhdeksän kuukautta.


Ollaan aloiteltu Varjon kanssa tottistelemaan enempi. Ihan ensiksi tahdon saada kontaktin ja seuraamisen kuntoon, sillä ne luo tärkeää pohjaa myös muille liikkeille. Pitäisi vielä kehittää jokin sopiva ja motivoiva palkkio tuolle. Kulissit sortuivat kun Varjo tajusin, että käytin palkkiona samoja nappuloita kuin se saa ruoka-aikoinaankin. Ja on muutenkin ollut pientä nirsoilua ilmassa neidillä.


Olisin tahtonut ottaa tätä postausta varten uusia kuvia ulkona, mutta minulla on aivan jäätävä flunssa ja ulkona sataa tälläkin hetkellä, joten saatte tyytyä arkistojen aarteisiin.





torstai 11. elokuuta 2011

Tauko

Blogi on tauolla siihen asti, että uuteen kotiin saadaan nettiyhteys. Arvio on, että elokuun lopussa toimisi taas.

Sitten onkin niin paljon kerrottavaa kaikesta tapahtuneesta ja tulevasta, että varmasti päivitystahti tihenee. Vannon käsi sydämellä!

Ps. Tässä vajaan 8 kuukauden aikana olen tajunnut, etten olisi voinut Varjoa mainiompaa koiraa itselleni saada. Onhan se toisinaan aikamoinen riivinrauta ja odotan innolla sen aikuistumista, mutta siitä huolimatta. En ikinä vaihtaisi. Minun pieni.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

6 kuukautta!

Varjo onpi tänään tasan 6 kuukautta! Ihan uskomatonta miten nopeasti aika on kulunut. Vastahan tuo oli jotakuinkin tämän näköinen fiksu neitokainen


Ja nyt tuo ihan tosissaan on ajatellut kasvaa isoksi koiraksi. Minne se minun pikkuinen karvapalloni jäi?

Varjo ainakin tuntui ottavan kaiken ilon irti puolivuotispäivästään. Itse nukuin yöllä repaleisen tunnin ja mies kaiketi pari, kun juhlakalu pisti ranttaliksi. Energiaa oli vaikka muille jakaa ja kissan kanssa oli mielellään leikkinyt koko yön. Milloin olin kissan kanssa olohuoneessa nukkumassa, milloin otin myös Varjon sinne. Milloin kissa oli olohuoneessa ja milloin oltiin koko konkkaronkka makkarissa. Normaalistihan me nukutaan koiran kanssa makkarissa ja kissa yksinään olohuoneessa ja tuo järjestely onkin toiminut. Molemmat ovat nukkuneet tyytyväisinä. Mitä nyt aluksi kissa vaatii päästä hengaamaan makkariin ja pian tahtookin jo pois.
Yöllä oli siis todellakin kunnon pippalot. Toivottavasti tätä etappia ei juhlita kovin railakkaasti tänäkin yönä.

Vaikka alkaakin olla kova ikävä sitä pientä palleroa, niin onhan se aika ihanaa, että tuo kasvaa. Kaikki ilo otetaan kyllä irti pentuajasta, mutta on ihana huomata miten koiralla on yhä vain enempi kärsivällisyyttä, älyä ja vähän rauhallisuuttakin.Varjolla on myös hurjan hyvä keskittyminen, mikä on ihanaa uusia juttuja opetellessa. Ja tänään on jokaikisellä kerralla uskottu sanaa "ei" heti ensimmäisestä!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

You were born to be my baby

Kamalaa, miten aina vain unohdan kirjoittaa tänne. Monasti on mielessä, että illalla päivitän, mutta sitten se taas jää. Mutta voin hyvällä omatunnolla sanoa, että on ollut niin paljon kaikkea muuta mietittävää elämässä.

Varjon kanssa ollaan puuhailtu paljon. Tai mitä nyt tuolla paahteessa jaksaa. Käytiin äsken vain piipahtamassa ulkona pissalla ja kumpainenkin oltiin aivan poikki. Tuulikin oli niin lämmin että mielummin olisi toivonut seisovaa ilmaa. Muulloin tästä nauttii, mutta koiran kanssa touhutessa toivoisi edes rahtusen viileämpää keliä. Mutta sitten sisällä sitä energiaa tuntuisi sitten riittävän loputtomiin. Vinkkejä miten saisi hyvin aktivoitua koiraa sisällä?

Sitten seuraa ruikutusta; musta tuntuu että olen jotenkin hurjan epäonnistunut koiranomistaja kun Varjo ei tunnu sittenkään mitenkään oppivan sisäsiistiksi. Pissoja tekee kyllä ulos, mutta kakat mielummin sisään. Paitsi jos se saa juosta vapaana, silloin tehdään kun hätä on suurin, mutta hihnassa se tuntuu vain odottavan sisälle pääsyä. En tiedä pitäisikö minun kieltää sisälle tekemisestä vai olla vain huomioimatta? Nyt tehdään jälkimmäistä. Ulkona sitten kehutaan koira taivaisiin. Varjo on kuitenkin aivan tuotapikaa jo 6 kuukauden ikäinen ja masentaa vain entisestään kun koirapalstoilla muut vain kehuvat miten 4 kuukautinen pentu on jo lähes sisäsiisti. Miksei me osata?

Varjon (ja meidän muidenkin) elämään tosin saattaa aivan tuota pikaa tulla kesän ajaksi muutos, joka voisi helpottaa kovasti sisäsiisteysopettelua. Mutta siitä en uskalla vielä kertoa sen enempää. Ylihuomenna käydään asiasta juttelemassa lisää. Sitten ehkä uskaltaa tännekin kertoa tai vaihtoehtoisesti voi ollakin ettei ole mitään kerrottavaa.

Loppuun muutama kuva Varjosta. Onhan se taas hitusen kasvanut.


 

Olkoonkin mikä tahansa sisälle ulostava pöhkö kusiluikkana, niin herranjestas tuo koira on rakas <3


tiistai 26. huhtikuuta 2011

Varjo on....

Hömelö

Vesipeto

Kolariporsas

Alistuvaa sorttia

Hyppyrotta

Vauhdikas

Uhkaava

Lepakko

Loppupeleissä Varjo on aika osuva pakkaus meidän hullunkuriseen perheeseen 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Jos metsään haluat mennä nyt...

Tänään remuttiin hurjat kolme tuntia metsässä. Sussu ja Varjo saivat ihan totisesti riekkua sydämensä kyllyydestä ja monasti olikin aivan ihana katsella miten tuo pieni nautti olostaan. Tuota on ilo pitää vapaana, kun pentu pysyy niin hyvin lähellä ja jos kauemmas uskaltaakin, niin tarkkailee minua hyvin tarkasti. Heti jos olen liian kaukana, niin juoksuaskelin tuo minut ottaa kiinni eikä taas hetkeen poistu viereltä.

Varjo pääsi tänään ensi kerran kokeilemaan uimista, kun metsässä oli paljon syviä lätäköitä sekä syvä luonnonlähde, joka tiedettiin turvalliseksi. Aluksi pentu pisti jarrut pohjaan Sussun rymistäessä veteen, mutta ensi kerran sinne uskallettuaan ei sieltä meinattu tulla pois laisinkaan. Niin kivaa se taisi olla!

Sisäsiisteyden kanssa tuntuu tapahtuneen myös pienoista edistymistä. Tänään Varjo istuskeli ulko-ovella ja itki. Lähdettiin sitten pikaisesti ulos ja juuri kun päästiin tuohon pikumetsään, niin pieni teki tarpeensa. Aika selvä ulospyyntö siis!

Yhä edelleen muuten jaksan ihmetellä tuon pennun oppimiskykyä. Opeteltiin maahanmenoa ja toistoja tarvittiin ekalla treenikerralla hurjat 4 ennen kuin Varjo tajusi idean. Toisella kerralla kokeiltiin 2 kertaa ennen kuin tuo muisti mistä on kyse ja nykyään maahan mennään yleensä heti ensimmäisestä käskystä.


                                                            Loppuilta menikin sitten näissä merkeissä