Jos metsään haluat mennä nyt...

Tänään remuttiin hurjat kolme tuntia metsässä. Sussu ja Varjo saivat ihan totisesti riekkua sydämensä kyllyydestä ja monasti olikin aivan ihana katsella miten tuo pieni nautti olostaan. Tuota on ilo pitää vapaana, kun pentu pysyy niin hyvin lähellä ja jos kauemmas uskaltaakin, niin tarkkailee minua hyvin tarkasti. Heti jos olen liian kaukana, niin juoksuaskelin tuo minut ottaa kiinni eikä taas hetkeen poistu viereltä.

Varjo pääsi tänään ensi kerran kokeilemaan uimista, kun metsässä oli paljon syviä lätäköitä sekä syvä luonnonlähde, joka tiedettiin turvalliseksi. Aluksi pentu pisti jarrut pohjaan Sussun rymistäessä veteen, mutta ensi kerran sinne uskallettuaan ei sieltä meinattu tulla pois laisinkaan. Niin kivaa se taisi olla!

Sisäsiisteyden kanssa tuntuu tapahtuneen myös pienoista edistymistä. Tänään Varjo istuskeli ulko-ovella ja itki. Lähdettiin sitten pikaisesti ulos ja juuri kun päästiin tuohon pikumetsään, niin pieni teki tarpeensa. Aika selvä ulospyyntö siis!

Yhä edelleen muuten jaksan ihmetellä tuon pennun oppimiskykyä. Opeteltiin maahanmenoa ja toistoja tarvittiin ekalla treenikerralla hurjat 4 ennen kuin Varjo tajusi idean. Toisella kerralla kokeiltiin 2 kertaa ennen kuin tuo muisti mistä on kyse ja nykyään maahan mennään yleensä heti ensimmäisestä käskystä.

                                                            Loppuilta menikin sitten näissä merkeissä