perjantai 17. kesäkuuta 2011

6 kuukautta!

Varjo onpi tänään tasan 6 kuukautta! Ihan uskomatonta miten nopeasti aika on kulunut. Vastahan tuo oli jotakuinkin tämän näköinen fiksu neitokainen


Ja nyt tuo ihan tosissaan on ajatellut kasvaa isoksi koiraksi. Minne se minun pikkuinen karvapalloni jäi?

Varjo ainakin tuntui ottavan kaiken ilon irti puolivuotispäivästään. Itse nukuin yöllä repaleisen tunnin ja mies kaiketi pari, kun juhlakalu pisti ranttaliksi. Energiaa oli vaikka muille jakaa ja kissan kanssa oli mielellään leikkinyt koko yön. Milloin olin kissan kanssa olohuoneessa nukkumassa, milloin otin myös Varjon sinne. Milloin kissa oli olohuoneessa ja milloin oltiin koko konkkaronkka makkarissa. Normaalistihan me nukutaan koiran kanssa makkarissa ja kissa yksinään olohuoneessa ja tuo järjestely onkin toiminut. Molemmat ovat nukkuneet tyytyväisinä. Mitä nyt aluksi kissa vaatii päästä hengaamaan makkariin ja pian tahtookin jo pois.
Yöllä oli siis todellakin kunnon pippalot. Toivottavasti tätä etappia ei juhlita kovin railakkaasti tänäkin yönä.

Vaikka alkaakin olla kova ikävä sitä pientä palleroa, niin onhan se aika ihanaa, että tuo kasvaa. Kaikki ilo otetaan kyllä irti pentuajasta, mutta on ihana huomata miten koiralla on yhä vain enempi kärsivällisyyttä, älyä ja vähän rauhallisuuttakin.Varjolla on myös hurjan hyvä keskittyminen, mikä on ihanaa uusia juttuja opetellessa. Ja tänään on jokaikisellä kerralla uskottu sanaa "ei" heti ensimmäisestä!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

You were born to be my baby

Kamalaa, miten aina vain unohdan kirjoittaa tänne. Monasti on mielessä, että illalla päivitän, mutta sitten se taas jää. Mutta voin hyvällä omatunnolla sanoa, että on ollut niin paljon kaikkea muuta mietittävää elämässä.

Varjon kanssa ollaan puuhailtu paljon. Tai mitä nyt tuolla paahteessa jaksaa. Käytiin äsken vain piipahtamassa ulkona pissalla ja kumpainenkin oltiin aivan poikki. Tuulikin oli niin lämmin että mielummin olisi toivonut seisovaa ilmaa. Muulloin tästä nauttii, mutta koiran kanssa touhutessa toivoisi edes rahtusen viileämpää keliä. Mutta sitten sisällä sitä energiaa tuntuisi sitten riittävän loputtomiin. Vinkkejä miten saisi hyvin aktivoitua koiraa sisällä?

Sitten seuraa ruikutusta; musta tuntuu että olen jotenkin hurjan epäonnistunut koiranomistaja kun Varjo ei tunnu sittenkään mitenkään oppivan sisäsiistiksi. Pissoja tekee kyllä ulos, mutta kakat mielummin sisään. Paitsi jos se saa juosta vapaana, silloin tehdään kun hätä on suurin, mutta hihnassa se tuntuu vain odottavan sisälle pääsyä. En tiedä pitäisikö minun kieltää sisälle tekemisestä vai olla vain huomioimatta? Nyt tehdään jälkimmäistä. Ulkona sitten kehutaan koira taivaisiin. Varjo on kuitenkin aivan tuotapikaa jo 6 kuukauden ikäinen ja masentaa vain entisestään kun koirapalstoilla muut vain kehuvat miten 4 kuukautinen pentu on jo lähes sisäsiisti. Miksei me osata?

Varjon (ja meidän muidenkin) elämään tosin saattaa aivan tuota pikaa tulla kesän ajaksi muutos, joka voisi helpottaa kovasti sisäsiisteysopettelua. Mutta siitä en uskalla vielä kertoa sen enempää. Ylihuomenna käydään asiasta juttelemassa lisää. Sitten ehkä uskaltaa tännekin kertoa tai vaihtoehtoisesti voi ollakin ettei ole mitään kerrottavaa.

Loppuun muutama kuva Varjosta. Onhan se taas hitusen kasvanut.


 

Olkoonkin mikä tahansa sisälle ulostava pöhkö kusiluikkana, niin herranjestas tuo koira on rakas <3