Hömelö
Vesipeto
Kolariporsas
Alistuvaa sorttia
Hyppyrotta
Vauhdikas
Uhkaava
Lepakko
Loppupeleissä Varjo on aika osuva pakkaus meidän hullunkuriseen perheeseen ♥
tiistai 26. huhtikuuta 2011
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Jos metsään haluat mennä nyt...
Tänään remuttiin hurjat kolme tuntia metsässä. Sussu ja Varjo saivat ihan totisesti riekkua sydämensä kyllyydestä ja monasti olikin aivan ihana katsella miten tuo pieni nautti olostaan. Tuota on ilo pitää vapaana, kun pentu pysyy niin hyvin lähellä ja jos kauemmas uskaltaakin, niin tarkkailee minua hyvin tarkasti. Heti jos olen liian kaukana, niin juoksuaskelin tuo minut ottaa kiinni eikä taas hetkeen poistu viereltä.
Varjo pääsi tänään ensi kerran kokeilemaan uimista, kun metsässä oli paljon syviä lätäköitä sekä syvä luonnonlähde, joka tiedettiin turvalliseksi. Aluksi pentu pisti jarrut pohjaan Sussun rymistäessä veteen, mutta ensi kerran sinne uskallettuaan ei sieltä meinattu tulla pois laisinkaan. Niin kivaa se taisi olla!
Sisäsiisteyden kanssa tuntuu tapahtuneen myös pienoista edistymistä. Tänään Varjo istuskeli ulko-ovella ja itki. Lähdettiin sitten pikaisesti ulos ja juuri kun päästiin tuohon pikumetsään, niin pieni teki tarpeensa. Aika selvä ulospyyntö siis!
Yhä edelleen muuten jaksan ihmetellä tuon pennun oppimiskykyä. Opeteltiin maahanmenoa ja toistoja tarvittiin ekalla treenikerralla hurjat 4 ennen kuin Varjo tajusi idean. Toisella kerralla kokeiltiin 2 kertaa ennen kuin tuo muisti mistä on kyse ja nykyään maahan mennään yleensä heti ensimmäisestä käskystä.
Loppuilta menikin sitten näissä merkeissä
Varjo pääsi tänään ensi kerran kokeilemaan uimista, kun metsässä oli paljon syviä lätäköitä sekä syvä luonnonlähde, joka tiedettiin turvalliseksi. Aluksi pentu pisti jarrut pohjaan Sussun rymistäessä veteen, mutta ensi kerran sinne uskallettuaan ei sieltä meinattu tulla pois laisinkaan. Niin kivaa se taisi olla!
Sisäsiisteyden kanssa tuntuu tapahtuneen myös pienoista edistymistä. Tänään Varjo istuskeli ulko-ovella ja itki. Lähdettiin sitten pikaisesti ulos ja juuri kun päästiin tuohon pikumetsään, niin pieni teki tarpeensa. Aika selvä ulospyyntö siis!
Yhä edelleen muuten jaksan ihmetellä tuon pennun oppimiskykyä. Opeteltiin maahanmenoa ja toistoja tarvittiin ekalla treenikerralla hurjat 4 ennen kuin Varjo tajusi idean. Toisella kerralla kokeiltiin 2 kertaa ennen kuin tuo muisti mistä on kyse ja nykyään maahan mennään yleensä heti ensimmäisestä käskystä.
Loppuilta menikin sitten näissä merkeissä
maanantai 18. huhtikuuta 2011
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
MAD about you
Tuo koira on ihan mahtava. Se oppii nopeasti, se on reipas, aktiivinen, kuuliainen, se on vain niin täydellinen pakkaus meille. Tietysti löytyy myös "huonoja" puolia, mutta niiksi voisin mainita oikeastaan vain pentuhepulit ja toisinaan remmissä kiskomisen. Ja jälkimmästäkin kitketään kovaa vauhtia pois.
Perjantaina Varjo tosiaan kävi eläinlääkärillä hakemassa tehosterokotukset. Siellä myös selvisi, että meidän pikkuisemme painaa 10,8 kiloa. Säkä on mitattu viimeksi parisen viikkoa sitten ja oli tuolloin 42 cm.
Rokotuksista ei taaskaan pieni ollut moksiskaan ja antoi myöskin lääkärin tutkia itsensä täysin ongelmitta.
Tänään olikin sitten jännä päivä, kun käytiin ensi kertaa koirapuistossa. Meiltä on tuohon lähimmälle puistolle karkeasti arvioiden 500 metriä, joten varmasti tulee käytyä siellä useamminkin. Nyt Varjo vielä jännitti hurjasti ja alistui vain muiden tullessa nuuhkimaan. Tosin aidan toisella puolella olleelle keskikokoiselle urokselle meidän 4 kuukautinen neiti koitti uhitella niskakarvat pystyssä, mutta meni lopulta tekemään tuttavuutta aidan läpi. Pian kuitenkin uros omistajineen lähti ja jäätiin taas koiran (ja miehen) kanssa keskenämme. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan kun puistoon tuli kaksi yorkkia. Ikää pikkuisilla oli kuulemani mukaan 6- ja 8-vuotta. Jostain syystä omistaja toi koirat suoraan isojen puolelle, kysymättä lainkaan että kuinka riehakkaasti meidän pentumme leikkii. No, Varjo taisi olla enemmän hämillään pienistä jotka piirittivät sen heti.
Tämän jälkeen seuraksemme saapui 4,5 kuukautinen bernityttö Elli. Elli leikki ehkä hitusen liian rajusti siihen nähden, että Varjo jännitti aivan tajuttomasti. Ellin omistaja koitti rauhoitella koiraa, mutta minkäs teet kun on toinen on pentu ja aivan täpinöissään leikkikaverista. Viis siitä, jos toinen vähän jännittää! Uskon kuitenkin, että jo parin kerran jälkeen Varjokin uskaltaa kunnolla leikkiä vaikka Ellin kaltainen riekkujakin olisi paikalla.
Jonkin ajan kuluttua puistoon asteli komea urospuolinen amerikanakita. Se ravasi suoraan portilta Varjon luo ja hetken säikähdin, että se suoraapäätä jyrää meidän penskan, mutta ei. Se olikin hurjan rauhallinen, nuuski vain ja koitti kovasti tutkia Varjoa.
Enpä ole ennen tajunnut, miten suuria moiset ovat!
Puistossa vierähti kokonaiset kaksi tuntia, jonka jälkeen kotona hepuloitiin väsymystä ja sitten simahdettiin kesken ravauksen. Yhä vain toinen nukkuu sikeästi tuossa pöydän alla.
Lopuksi kuvasatoa eiliseltä ja tältä päivältä:
ps. Jos ketään kiinnostaa, niin ajattelinpa ryhdistäytyä blogin parissa! Varsinkin nyt kun ulkona alkaa olla niin mahdottoman ihanat kuvausilmat, huraa!
Perjantaina Varjo tosiaan kävi eläinlääkärillä hakemassa tehosterokotukset. Siellä myös selvisi, että meidän pikkuisemme painaa 10,8 kiloa. Säkä on mitattu viimeksi parisen viikkoa sitten ja oli tuolloin 42 cm.
Rokotuksista ei taaskaan pieni ollut moksiskaan ja antoi myöskin lääkärin tutkia itsensä täysin ongelmitta.
Tänään olikin sitten jännä päivä, kun käytiin ensi kertaa koirapuistossa. Meiltä on tuohon lähimmälle puistolle karkeasti arvioiden 500 metriä, joten varmasti tulee käytyä siellä useamminkin. Nyt Varjo vielä jännitti hurjasti ja alistui vain muiden tullessa nuuhkimaan. Tosin aidan toisella puolella olleelle keskikokoiselle urokselle meidän 4 kuukautinen neiti koitti uhitella niskakarvat pystyssä, mutta meni lopulta tekemään tuttavuutta aidan läpi. Pian kuitenkin uros omistajineen lähti ja jäätiin taas koiran (ja miehen) kanssa keskenämme. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan kun puistoon tuli kaksi yorkkia. Ikää pikkuisilla oli kuulemani mukaan 6- ja 8-vuotta. Jostain syystä omistaja toi koirat suoraan isojen puolelle, kysymättä lainkaan että kuinka riehakkaasti meidän pentumme leikkii. No, Varjo taisi olla enemmän hämillään pienistä jotka piirittivät sen heti.
Tämän jälkeen seuraksemme saapui 4,5 kuukautinen bernityttö Elli. Elli leikki ehkä hitusen liian rajusti siihen nähden, että Varjo jännitti aivan tajuttomasti. Ellin omistaja koitti rauhoitella koiraa, mutta minkäs teet kun on toinen on pentu ja aivan täpinöissään leikkikaverista. Viis siitä, jos toinen vähän jännittää! Uskon kuitenkin, että jo parin kerran jälkeen Varjokin uskaltaa kunnolla leikkiä vaikka Ellin kaltainen riekkujakin olisi paikalla.
Jonkin ajan kuluttua puistoon asteli komea urospuolinen amerikanakita. Se ravasi suoraan portilta Varjon luo ja hetken säikähdin, että se suoraapäätä jyrää meidän penskan, mutta ei. Se olikin hurjan rauhallinen, nuuski vain ja koitti kovasti tutkia Varjoa.
Enpä ole ennen tajunnut, miten suuria moiset ovat!
Puistossa vierähti kokonaiset kaksi tuntia, jonka jälkeen kotona hepuloitiin väsymystä ja sitten simahdettiin kesken ravauksen. Yhä vain toinen nukkuu sikeästi tuossa pöydän alla.
Lopuksi kuvasatoa eiliseltä ja tältä päivältä:
ps. Jos ketään kiinnostaa, niin ajattelinpa ryhdistäytyä blogin parissa! Varsinkin nyt kun ulkona alkaa olla niin mahdottoman ihanat kuvausilmat, huraa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)