Varjo tosiaan täytti 17.12. kokonaisen vuoden. Tuntuu aivan hurjalta ajatella, että meidän mörrikkä on jo iso koira. Pakko myös todeta, ettei Varjon kasvaminen ja aikuistuminen helpota yhtään pentukuumetta, mutta onneksi tuo vielä ajoittain muistuttelee itse siitä ettei ole vielä täysin aikuinen tai valmis pikkusisaruksen saapumiseen. Kuitenkin nyt jo hyvin huomaa, että uhma alkaa olla suurimmaksi osaksi takana ja noita isoja lepakonkorvia voi myös käyttää kuuntelemiseen, jos emännällä tai isännällä on asiaa. Vapaana olon kanssa ei myöskään enää ole juurikaan ongelmia, koira on helppo saada luokse eikä se usein kauas lähdekään.
Tästä se alkoi
Ja tähän on tultu
On se vaan niin ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti