Varjo siis haettiin tiistaina kotiin. Automatka sujui ongelmitta, kunhan vain sai pitää päänsä minun kainalossani. hieman jännitti, mutta kukapa ei noin uudessa ja vieraassa tilanteessa. Olihan tuo myös pennun ensi kerta autossa. Matka sujui rattoisasti ja poikettiin vielä nopeasti avon vanhemmilla näyttämässä pentua auton palauttamisen yhteydessä.
Kotona Varjo oli varovainen ja ehkä hieman arkakin. Löysi tiensä sohvan alle ja sieltä kuikuili meitä varovaisesti. Ruoka ei maistunut, eikä tehnyt pisujakaan missään vaiheessa. Moisia ei tullut vielä yönkään aikana. Yön Varjo makoili nätisti omassa pedissään, muttei nukahtanut ennen kuin raahasin pedin meidän sänkymme jalkopään luo ja käännyin itse nukkumaan niin, että saatoin pitää kättäni koiran pedissä koko yön. Tunsin miten Varjo nuoli sitä aikansa ja nukahti sitten.
Aamulla oli aika tavalla sama meininki kuin ensimmäisenäkin päivänä. Erona tosin se, että Varjo teki vihdoin tarpeensa ja alkoi muutenkin selvästi tottua uuteen kotiinsa. Iltapäivästä alkoi ruokakin jo maistua ja illalla pentu uskalsi jo leikkiä kissan kanssa. Kumpikin hurjan varovaisesti tosin.
Eilen ja tänään Varjo on leikkinyt Oliverin (kissan) kanssa itsensä aivan uuvuksiin. Molemmat vetävät muutaman tunnin tirsat ja leikki jatkuu taas. Varjo on selvästi rohkaistunut ja ottanut kotimme kodikseen sekä meidät ihmisikseen. Ihana huomata, miten toinen juoksee iloisena luokse kun kutsutaan. Ihmeen hyvin on "tänne"-käskyn jo omaksunut, vaikkei vielä häiriön alla sitä aivan tottelekaan, mutta enpä moista 9 viikkoiselta vaadikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti