maanantai 21. helmikuuta 2011

Istumista, naksuttelua ja ulkoilua


Treenattiin tänään Varjon kanssa istumista naksuttimen kera. Nopeasti tuo penska oppi mistä on kyse. Siirryttiin nyt siihen, että Varjo saa nelisen ateriaa päivässä, joista pari nappula kerrallaan treenipalkkiona. Paljoahan tuo ei vielä jaksa keskittyä ja treenit onkin ihan maksimissaan viittä minuuttia pitkiä, muutaman kerran päivässä.

Paljon tuo on oppinut jo ilman sen suurempaa treenaamista. Esimerkiksi kylpyhuone on koiralta kiellettyä aluetta jo ihan sen vuoksi, ettei se rupea kaivamaan kissan hiekkalaatikkoa. Ollaan vain kielletty joka kerta kun koira on meinannut kynnyksen yli astua ja kehuttu hurjasti, jos oon jäänyt sen toiselle puolelle jommankumman meidän mennessä kylpyhuoneeseen. Myöskin hallinnassa on aika hyvin se, ettei johtoja, huonekaluja tai muita tavaroita pureskella ja jos päästäänkin pentu moisesta yllättämään, niin ollaan heti tarjottu sille sallittua purtavaa. Kuten esimerkiksi noita halkoja joita meillä on yksi kappale per jokainen huone, jotta aina löytyisi nopeasti jotain mitä antaa ja pennulla olisi joka huoneessa jotain. Lempparilelu pureskeluun on tällä hetkellä kissan hylkäämä renkula. Hyvä, että jollekin kelpasi! Ja myös pahvilaatikosta kyhätty peti on pysynyt ehjänä! Ainoa, joka on kokenut Varjon hampaiden suoman kohtalon on avon Johnny Cash -elämänkerta, josta Varjo ehti järsiä hieman kulmaa. Itsepä unohdin kirjan sängyn alle...

Sää oli tänään lauhtunut ja ulkona ei ollut kuin -12 astetta. Käytettiin siis tilaisuus hyväksemme ja tehtiin Varjon kanssa pieni lenkki ihan tuossa taloyhtiön pihapiirissä. Kovin oli uutta ja jännittävää, mutta reippaasti tyttö siellä  tepasteli ja oli ihana huomata miten tuo jolkotti heti minun luokseni, kun vain etenin tarpeeksi pitkälle. Tuli tytölle tutuksi myös ylilentävän lentokoneen jylinä ja sitä säikähti hieman. Onneksi tuohon on mahdollisuus totuttaa paremmin, kun kuitenkin asutaan lähellä lentokenttää ja tästä lentelee suht matalalta koneita.

Loppuun vielä kuvia eiliseltä;


2 kommenttia:

  1. Moi!

    Kaunis kaveri, ja mielenkiintoiset rodut siinä. Kiva seurata, minkä rakenteinen ja luonteinen koira Varjosta kasvaa.

    Mistä olet nimen keksinyt? Itselläni on pian yhdeksän kuukautta täyttävä belggarinarttu, groenendael, joka myöskin kantaa nimeä Varjo. Päätin nimen jo kolme vuotta ennen koiran tuloa. Sen verran harvoin tullut tähän nimeen törmättyä, että pisti heti silmään. :)

    VastaaPoista
  2. Ataraxie: Varjo oli kokonaan miehen ehdotus, kun meillä oli kriteereinä että sen on oltava mielellään suomenkielinen, helposti lausuttava, ei kovin yleinen ja luontoon liittyvä.

    Miehen ehdotettua moista nimeä ihastuin heti ja nopealla googlettelulla löysin yhden Varjo-nimisen lapinporokoiran (muistaakseni?) ja totesin, että on tarpeeksi harvinainen :)

    Eikä tosiaan ole tullut vastaan nimeä muilla kun tuolla porokoiralla ja nyt sinun belgilläsi vaikka aktiivisesti koirapalstoilla pyörinkin.

    VastaaPoista