perjantai 13. tammikuuta 2012

Together forever

Blogissa vilahtelee toisinaan sivuroolissa kissapoika Oliver. Varjon paras ystävä, isoveli ja toisinaan myös aivot. On siis aika kertoa näiden hullunkuristen toverusten yhteisestä elämästä.


Oliver oli n. 8 kuukauden ikäinen kun kotiin tuotiin uusi pikkusisko. Oliver olikin heti mitä mainiointa isoveliainesta ja piti seuraa Varjolle, joka oli varsin arka ensimmäisinä päivinään uudessa kodissa.



Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei tuo pieni otus jäisikään niin pieneksi. Yhtäkkiä se olikin Oliveria isompi ja toisinaan vähän nopeampikin, kun ei enää ollutkaan niin pieni ja pyöreä.


Vaikka siskosta kasvoikin suuri, mahtuu silti koko perhe vaivatta samaan sänkyyn nukkumaan,



Varjon ja Oliverin riehuminen saattaa vieraan silmään näyttääkin aikamoiselta ja moni vieras onkin ollut kauhuissaan siitä kuinka koira kissaa kohtelee. Voin kuitenkin käsi sydämellä todeta, että kyse on pelkästä leikistä ja jos kissaa ei enää leikki kiinnosta, on koira väistämättä alakynnessä.


Kun kukaan ei näe, voidaan taas olla ylimpiä ystävyksiä ja käyttää toista vaikka tyynynä.


Varjon mielestä Oliverissa on parasta se, ettei Oliver koskaan tuomitse Varjon tyhmyyttä. Paitsi joskus ihan vähän vain.


Osaa ne joskus poseerata varsin kauniistikin.



Loppuun vielä ihana muisto viime kesältä, kun vietettiin elukoiden kanssa melkein koko kesä maalla.

 

ps. Oli pakko alkaa miettiä, että mikä nyt tökkii tänne kirjoittamisessa ja totesin, että taitaa olla aika päivittää ulkoasua. Heti paljon mielummin itsekin vierailee täällä!





3 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen parivaljakko!
    Olen muuten itsekin huomannut joskus, että ulkoasun päivitys lisää blogin päivitysintoa! :O Eihän siellä omassa blogissa edes jaksa käydä, jos ulkoasu tökkii! Toisaalta sitten uusi ulkoasu saattaa aiheuttaa sen, että sitä pitää käydä koko ajan ihailemassa itse :D

    VastaaPoista
  2. Sarianne: Aivan totta!
    Itsellä sitten kun tulee täällä ravattua niin tulee siinä sivussa myös se "viime päivityksestä on jo monta päivää, nyt on pakko tehdä uusi" ja se taas johtaa siihen, että olenkin salamana koiran ja kameran kanssa ulkona. Ei siis huono juttu ollenkaan!

    VastaaPoista