Istumista, naksuttelua ja ulkoilua

Treenattiin tänään Varjon kanssa istumista naksuttimen kera. Nopeasti tuo penska oppi mistä on kyse. Siirryttiin nyt siihen, että Varjo saa nelisen ateriaa päivässä, joista pari nappula kerrallaan treenipalkkiona. Paljoahan tuo ei vielä jaksa keskittyä ja treenit onkin ihan maksimissaan viittä minuuttia pitkiä, muutaman kerran päivässä.

Paljon tuo on oppinut jo ilman sen suurempaa treenaamista. Esimerkiksi kylpyhuone on koiralta kiellettyä aluetta jo ihan sen vuoksi, ettei se rupea kaivamaan kissan hiekkalaatikkoa. Ollaan vain kielletty joka kerta kun koira on meinannut kynnyksen yli astua ja kehuttu hurjasti, jos oon jäänyt sen toiselle puolelle jommankumman meidän mennessä kylpyhuoneeseen. Myöskin hallinnassa on aika hyvin se, ettei johtoja, huonekaluja tai muita tavaroita pureskella ja jos päästäänkin pentu moisesta yllättämään, niin ollaan heti tarjottu sille sallittua purtavaa. Kuten esimerkiksi noita halkoja joita meillä on yksi kappale per jokainen huone, jotta aina löytyisi nopeasti jotain mitä antaa ja pennulla olisi joka huoneessa jotain. Lempparilelu pureskeluun on tällä hetkellä kissan hylkäämä renkula. Hyvä, että jollekin kelpasi! Ja myös pahvilaatikosta kyhätty peti on pysynyt ehjänä! Ainoa, joka on kokenut Varjon hampaiden suoman kohtalon on avon Johnny Cash -elämänkerta, josta Varjo ehti järsiä hieman kulmaa. Itsepä unohdin kirjan sängyn alle...

Sää oli tänään lauhtunut ja ulkona ei ollut kuin -12 astetta. Käytettiin siis tilaisuus hyväksemme ja tehtiin Varjon kanssa pieni lenkki ihan tuossa taloyhtiön pihapiirissä. Kovin oli uutta ja jännittävää, mutta reippaasti tyttö siellä  tepasteli ja oli ihana huomata miten tuo jolkotti heti minun luokseni, kun vain etenin tarpeeksi pitkälle. Tuli tytölle tutuksi myös ylilentävän lentokoneen jylinä ja sitä säikähti hieman. Onneksi tuohon on mahdollisuus totuttaa paremmin, kun kuitenkin asutaan lähellä lentokenttää ja tästä lentelee suht matalalta koneita.

Loppuun vielä kuvia eiliseltä;

Tervetuloa kotiin, pieni!

Varjo siis haettiin tiistaina kotiin. Automatka sujui ongelmitta, kunhan vain sai pitää päänsä minun kainalossani. hieman jännitti, mutta kukapa ei noin uudessa ja vieraassa tilanteessa. Olihan tuo myös pennun ensi kerta autossa. Matka sujui rattoisasti ja poikettiin vielä nopeasti avon vanhemmilla näyttämässä pentua auton palauttamisen yhteydessä. 

Kotona Varjo oli varovainen ja ehkä hieman arkakin. Löysi tiensä sohvan alle ja sieltä kuikuili meitä varovaisesti. Ruoka ei maistunut, eikä tehnyt pisujakaan missään vaiheessa. Moisia ei tullut vielä yönkään aikana. Yön Varjo makoili nätisti omassa pedissään, muttei nukahtanut ennen kuin raahasin pedin meidän sänkymme jalkopään luo ja käännyin itse nukkumaan niin, että saatoin pitää kättäni koiran pedissä koko yön. Tunsin miten Varjo nuoli sitä aikansa ja nukahti sitten.

Aamulla oli aika tavalla sama meininki kuin ensimmäisenäkin päivänä. Erona tosin se, että Varjo teki vihdoin tarpeensa ja alkoi muutenkin selvästi tottua uuteen kotiinsa. Iltapäivästä alkoi ruokakin jo maistua ja illalla pentu uskalsi jo leikkiä kissan kanssa. Kumpikin hurjan varovaisesti tosin.

Eilen ja tänään Varjo on leikkinyt Oliverin (kissan) kanssa itsensä aivan uuvuksiin. Molemmat vetävät muutaman tunnin tirsat ja leikki jatkuu taas. Varjo on selvästi rohkaistunut ja ottanut kotimme kodikseen sekä meidät ihmisikseen. Ihana huomata, miten toinen juoksee iloisena luokse kun kutsutaan. Ihmeen hyvin on "tänne"-käskyn jo omaksunut, vaikkei vielä häiriön alla sitä aivan tottelekaan, mutta enpä moista 9 viikkoiselta vaadikaan.

Se yllätti miten nopeasti Oliver ja Varjo rupesivat kavereiksi. Täällä leikkivät jo kuin vanhat tutut. Toivotaan, että yhtä hyvänä jatkuukin.