sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Rajamäkiravausta


Kolmas kerta tällä viikolla kun juoksutetaan Varjoa Hobben kera Rajamäellä. Varjo pysyy ihailtavasti pihalla. Parisen kertaa on lähtenyt tutkimaan vähän kauempaa, mutta tulee aika pian takaisin kun tietää, että kotiinpaluu palkitaan aina. Liekö karkailu ollut sitten teinikoiran uhittelua.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Apua, meidät haastettiin!

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Eli ensinnäkin kiitokset Marialle ja Zenalle haasteesta.


1. Varjo on elämäni koira. Minulla on ollut koiria ennenkin. Minulla tulee aina olemaan. Siitä huolimatta tuota hienompaa ja opettavaisempaa koiraa en voisi saada.


2. Haaveilen salaa toisesta koirasta. Todennäköisesti seuraava koira tulee olemaan pieni. Schipperke on pyörinyt mielessä ykkösvaihtoehtona. Koira, joka on suuri pienessä pakkauksessa, siinä riittää virtaa ja sen kanssa voisi koosta huolimatta oikein hyvin harrastaa.


3. Meillä tulee myös joskus olemaan appenzellinpaimenkoira. Vaikka minulla olisi 10 Varjoa, olisi sydämessäni silti aina appenzellin kokoinen aukko. En tiedä vielä koska on sen aika, mutta joskus appenzelli vielä tulee.


4. Kolmen appenzellin jälkeen appenzelli on vakiintunut lempirodukseni. Enkä mahda sille mitään.


5. Haaveilen silti salaa myös muista aktiivisista roduista. Bordercollie nyt on jo vuosia ollut suosikkejani. Varjon myötä mukaan on hiipinyt mieltymys kelpieitä kohtaan. Käyttölinjainen sakemanni on myös ollut aina suosikkejani, mutta pelkään etten tule ikinä olemaan kykenevä tarjoamaan sille tarvitsemaansa.


6. Varjon kanssa on tarkoitus alkaa harrastaa tokoa ihan tosissaan. Sekarotuisuus toki rajoittaa hieman, mutta ideana oli ensin tehdä ja touhuta Varjon kanssa kaikenlaista ja ehkäpä tulevaisuudessa hankkia koira vartavasten tiettyä lajia varten. Tosin se sipukka tulee varmaan olemaan sellainen "välikoira" ja agilitykaveri.


7. En ole ikänä tykännyt pienistä koirista, mutta miehen toiveen myötä olen alkanut innostua ajatuksesta näyttää, että pienikin koira voi olla hyvin koulutettu ja hyvä harrastuskoira. Schipperke ja shetlanninlammaskoira ovat ainoat pienet, joista todella tykkään. Schipperke kuitenkin vie voiton turkkinsa kanssa.


8. En häpeile koiratyttöyttäni ja puheeni aina jossain vaiheessa kääntyykin koiriin vaikka olisin missä seurassa. En tee sitä tahallani ja osaan toki myös olla puhumattakin niistä, jos tiedän että kanssakeskustelijoita ärsyttäisi. Olen kuitenkin eniten omillani, jos kanssakeskustelijalla on koiria tai hän niistä jotain tietää.




Haastaan jokaisen joka tämän tekstin erehtyy lukemaan. Ei varmaan ole kahdeksaa, mutta silti!