sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Lumikuonoja ja pentuhaaveita


Viime päivät on kuluneet niin pentu-unelmissa ettei tosikaan. Kasvattajien selailua ja muuta pää pilvissä liitelyä. Nyt kun avomieheltäkin irtosi lupa ja saatiin yhdessä päätettyä rotu joka miellyttää molempia. Mieshän valitsee koiransa ulkonäön perusteella, mutta itse laitan arvon enempi harrastusmahdollisuuksille, luonteelle ja sille, että rotu ylipäänsä sopii meille ja meidän elämäämme. Olinkin kovin yllättynyt, kun mies totesi että on ihastunut valkoiseenpaimenkoiraan. Olen itsekin ollut ennen rodun suuri ihailija, mutta jostain syystä rotu jäi myöhemmin unholaan. Liekö ollut aikaa, jolloin bordercollie löi läpi ja aiheutti lähes lähtemättömän bc-kuumeen. Nyt onneksi bc-kuume on heikentynyt ja vaikka ajoittain huomaankin ihailevani kyseisen rodun edustajia, en siltikään usko ottavani moisen rotuista itselleni. Tai kuka tietää, ehkä joskus. Vaan nyt on kuitenkin päätetty, että seuraava koira hullunkurisen laumamme jatkoksi tulee olemaan valkoinenpaimenkoira. Joka taas edustaa aika tavalla samankokoista, -luonteista ja -näköistäkin koiraa kuin Varjo.


Vaan aivan lähiaikoina ei toinen koira ole tulossa. Itse olisin aivan mieluusti toivottanut kakaran tervetulleeksi taloon kenties jo kesällä 2013. Ehtisin treenailla pelkästään Varjon kanssa kaikenlaista koko tämän vuoden ja ensi kevään. Vaan into pk-lajeja kokeilemaan kasvaa päivä päivältä ja Varjon kanssa ei moisiin ikävä kyllä ole asiaa. Mitä nyt yksinämme kokeillaan jälkeä metikössä.
Vaan mies (ja ehkä järkikin) oli sitä mieltä, ettei vielä. Ehkä hän on oikeassa. Mutta sanopa se hurjana jylläävälle pentukuumeelle. Varsinkin nyt kun Varjo näyttää aikuisen puolensa ja rauhoittuu päivä päivältä.



Mutta jos nyt ainakin sen 2-3 vuotta pärjäisi yhdellä harrastustoverilla ja katsoisi miten paljon tuon kanssa saisi aikaan. Kaksi koiraa kuitenkin tulee jossain vaiheessa olemaan, se tiedettiin jo kun Varjoa edes harkittiin. Se on niin pitkäaikainen haave, etten siitä luovu. Ja on ihana huomata, että tuo toinen osapuoli on haaveen ihan mielellään hyväksynyt, vaikka ensin olikin sitä mieltä, että on silkkaa hulluutta pitää enempää kuin yhtä koiraa.



Muistan tosin hänen joskus sanoneen ettei tahtoisi koiria ollenkaan, vaan kukas siellä olikaan ensimmäisena höpöttämässä Varjolle, kun pentuja käytiin ensi kerran katsomassa pari viikkoa ennen luovutusta.....



Kuvat on otettu tänään, kun käytiin taasen juoksuttamassa koiria Rajamäessä.
Loppuun vielä pari kuvaa tuosta ah, niin ylväästä ilmestykestä.









4 kommenttia:

  1. Mulla on ihan täsmälleen samanlaiset pentuhaaveet! Siis ei kyllä rodulta, mutta samoin ennen ensimmäistäkään koiraani olen päättänyt, että niitä tulee useampi. Ja nykyisin jo vähän kuumottaa nuo pennut, mutta ei ei ihan vielä. :) Haluaisin jätkän olevan ainakin 2 vuotias, mieluummin kolme. Saa nähä, kuin käy.

    Mutta jokatapauksessa ymmärrän tän tekstin niin hyvin. Ja mä myös olen jo saanut luvan toiselta puoliskoltani.

    VastaaPoista
  2. Kaksi koiraa on kyllä mun mielestä aika optimaalinen luku! Molemmille on oma käsi silittämistä ja remmin pitelyä varten. Toisaalta sitten on niin kiva seurata koirien keskinäisiä touhuja ja nähdä, kuinka ne pitkän eron jälkeen tervehtivät toisensa villin iloisesti! ♥

    VastaaPoista
  3. Mukava blogi! :)
    Itsellä on kaksi koiraa ja kolmatta on suunniteltu jo piiiiitkään... Jos sitten joskus joulun tienoilla tai uuden vuoden puolella saisi pennelin vihdoin kotiin. Niin sitä itselleen saa vakuuteltua, että kolme koiraa on juuri sopiva määrä ;)

    VastaaPoista
  4. Siis onko teillä noin paljon lunta :O !! Hei onnea rotuvalinnan tekemisestä. Uuden koiruuden rodun valinta ei ole koskaan helppo varsinkaan kun sen pitäisi miellyttää kahta ihmistä, onnea oikean kasvattajan ja pennun etsintään :)!

    VastaaPoista