sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

MAD about you

Tuo koira on ihan mahtava. Se oppii nopeasti, se on reipas, aktiivinen, kuuliainen, se on vain niin täydellinen pakkaus meille. Tietysti löytyy myös "huonoja" puolia, mutta niiksi voisin mainita oikeastaan vain pentuhepulit ja toisinaan remmissä kiskomisen. Ja jälkimmästäkin kitketään kovaa vauhtia pois.

Perjantaina Varjo tosiaan kävi eläinlääkärillä hakemassa tehosterokotukset. Siellä myös selvisi, että meidän pikkuisemme painaa 10,8 kiloa. Säkä on mitattu viimeksi parisen viikkoa sitten ja oli tuolloin 42 cm.
Rokotuksista ei taaskaan pieni ollut moksiskaan ja antoi myöskin lääkärin tutkia itsensä täysin ongelmitta.

Tänään olikin sitten jännä päivä, kun käytiin ensi kertaa koirapuistossa. Meiltä on tuohon lähimmälle puistolle karkeasti arvioiden 500 metriä, joten varmasti tulee käytyä siellä useamminkin. Nyt Varjo vielä jännitti hurjasti ja alistui vain muiden tullessa nuuhkimaan. Tosin aidan toisella puolella olleelle keskikokoiselle urokselle meidän 4 kuukautinen neiti koitti uhitella niskakarvat pystyssä, mutta meni lopulta tekemään tuttavuutta aidan läpi. Pian kuitenkin uros omistajineen lähti ja jäätiin taas koiran (ja miehen) kanssa keskenämme. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan kun puistoon tuli kaksi yorkkia. Ikää pikkuisilla oli kuulemani mukaan 6- ja 8-vuotta. Jostain syystä omistaja toi koirat suoraan isojen puolelle, kysymättä lainkaan että kuinka riehakkaasti meidän pentumme leikkii. No, Varjo taisi olla enemmän hämillään pienistä jotka piirittivät sen heti.
Tämän jälkeen seuraksemme saapui 4,5 kuukautinen bernityttö Elli. Elli leikki ehkä hitusen liian rajusti siihen nähden, että Varjo jännitti aivan tajuttomasti. Ellin omistaja koitti rauhoitella koiraa, mutta minkäs teet kun on toinen on pentu ja aivan täpinöissään leikkikaverista. Viis siitä, jos toinen vähän jännittää! Uskon kuitenkin, että jo parin kerran jälkeen Varjokin uskaltaa kunnolla leikkiä vaikka Ellin kaltainen riekkujakin olisi paikalla.
Jonkin ajan kuluttua puistoon asteli komea urospuolinen amerikanakita. Se ravasi suoraan portilta Varjon luo ja hetken säikähdin, että se suoraapäätä jyrää meidän penskan, mutta ei. Se olikin hurjan rauhallinen, nuuski vain ja koitti kovasti tutkia Varjoa.
Enpä ole ennen tajunnut, miten suuria moiset ovat!

Puistossa vierähti kokonaiset kaksi tuntia, jonka jälkeen kotona hepuloitiin väsymystä ja sitten simahdettiin kesken ravauksen. Yhä vain toinen nukkuu sikeästi tuossa pöydän alla.

Lopuksi kuvasatoa eiliseltä ja tältä päivältä:



ps. Jos ketään kiinnostaa, niin ajattelinpa ryhdistäytyä blogin parissa! Varsinkin nyt kun ulkona alkaa olla niin mahdottoman ihanat kuvausilmat, huraa!

3 kommenttia:

  1. ♥ Varjo on vaan niin ihana. Ja todellakin ryhdistäydyt!

    VastaaPoista
  2. Voi että ku Varjo tuntuu kasvavan ihan silmissä. :) Suloinen se kyllä on!

    VastaaPoista
  3. Maria: Lupaan ja vannon!

    Suvi: Sitä ei niin itse tässä arjessa huomaakaan, mutta heti kun pistelee kuvia koneelle ja vertailee vanhoihin niin ero on lähestulkoon valtava! Minne se pieni pyöreä koiravauva meni?

    VastaaPoista